Näin pidetään yhteydet elossa erämaan äärillä

Saariselän korkeimmalla laella, Sokostin huipulla, seisoo tietoliikennemasto, joka on kirjaimellisesti elintärkeä. Se palvelee poronhoitajia, retkeilijöitä ja ennen kaikkea viranomaisliikennettä. Kansallispuistossa ei ole pysyvää asutusta, mutta apua on voitava pyytää puhelimella milloin tahansa.

Sokosti sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuistossa, luonnonsuojelualueella, jossa liikkumista rajoittavat herkkä luonto ja uhanalaiset lajit, kuten raakku ja pesivät linnut. Kesäisin tukiasemalle kuljetaan helikopterilla, sillä herkän luonnon takia moottoriajoneuvoja ei voi käyttää.

Huipun tietoliikennemaston sähkö tuotetaan aurinkopaneeleilla, kahdella tuuliturbiinilla ja talviaikaan tuulimyllyillä ja generaattorilla. Tietoliikennemaston ja siihen liittyvän laitetilan omistaa Telia Towers, ja sitä huoltaa ja ylläpitää Enersense.

”Talvisin käymme laitetilassa säännöllisesti, sillä laitetilan generaattoriin on lisättävä polttoainetta. Kerran vuodessa tehdään laajempi huolto. Muulloin lähdemme liikkeelle, jos etävalvonta hälyttää: lämpötila laskee, virransyötössä on häiriö tai yhteydet pätkivät”, Enersensen tietoliikenneasentaja Hannu Myllymäki kertoo.

Talven ääriolosuhteet koettelevat tekniikkaa. Lumi kinostuu, sillä suojaa ei ole ja tuuli repii rakenteita. Usein asentajien käyntipäivä vaihtuu viime hetkellä, kun sääolosuhteet ovat liian huonot.

Paikallinen opas vie tietoliikenneasentajat huipulle

Viimeksi huoltokäynti tehtiin helmikuussa, kun laitetilan varavoimakoneeseen piti vaihtaa öljyt. Matkaan lähti asentaja Hannu Myllymäki ja paikallinen opas, jota ilman huipulle ei ole asiaa.

Matka moottorikelkalla oli raskas. Kelkkoja ei ajettu suoraan ylös, vaan turvallinen nousu vaati kiertämistä. Matkan varrella näkyi poroja. Paluumatkalla oli täysin pimeää. Välillä Myllymäki näki pimeydessä hiihtoretkeilijöiden otsalampun valon.

”Alkumatkasta lunta oli valtavasti ja se kantoi huonosti. Jossain vaiheessa kumpikin meistä oli kiinni lumessa. Taivaalla olisi voinut nähdä revontulia, mutta piti keskittyä edellä ajavan takavaloon. Tuuli oli niin kova, että kävellen tuskin pysyi pystyssä”, Myllymäki kertoo.

Ahkioissa kulki polttoainetta ja varaosia. Sinne jätetään aina myös tilaa tuoda huipulta alas roskia ja muuta tavaraa. Eväänä oli pasteijoita ja Jaffa, joka jäätyi matkalla. Jaffan Myllymäki sulatti autossa palattuaan.

Laitetilan edessä lunta oli napaan asti, ja ennen laitetilaan pääsyä piti lapioida tie sisään.

Huipulla ei voi yöpyä. Työ on tehtävä nopeasti, ennen pimeää. Paikan päällä viivytään parhaimmillaan pari tuntia.

”Asemapaikkani on Oulussa, ja sieltä käsin huoltokäynti Sokostilla kestää kolme päivää. Sokostin asema on kuitenkin valtavan alueen kriittistä infrastruktuuria, jonka pitää toimia hätätilanteita ja viranomaisia varten. Se jos jokin on merkityksellistä työtä”, Myllymäki sanoo.

Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta Sokostin tukiasema ei ole koskaan yksin, vaan sitä valvotaan etänä vuorokauden ympäri. Asentajat lähtevät liikkeelle heti, kun yhteydet sitä vaativat.