News Tag: Uutiset

Voimajohtimissa käytettävä alumiini valmistetaan vähäpäästöisesti, mikä vähentää johtimien valmistuksesta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä arviolta noin 16 800 tonnia eli 64 prosenttia verrattuna perinteisestä alumiinista valmistettuihin johtimiin.

Paiden ja Sindin välisen 330/110 kV:n voimajohtohankkeen taustalla on Viron kantaverkkoyhtiö Eleringin laaja siirtoverkon uudistusohjelma, jonka tavoitteena on vahvistaa Viron sähkönsiirtoverkkoa ja mahdollistaa uusiutuvan energiantuotannon kasvu erityisesti Pärnun maakunnassa. Uudistettava siirtoyhteys on tärkeä myös Suomen ja Baltian maiden välisen sähkönsiirron kannalta. Paide–Sindi 330/110 kV -yhteys sijaitsee Keski- ja Lounais-Viron välillä.

Hankkeessa Enersense käyttää yli 1 300 tonnia alumiinijohtimia, joiden yhteenlaskettu pituus on lähes 1 000 kilometriä. Projektiin kuuluu käyttöikänsä päähän tulleen voimajohdon purkaminen sekä uuden voimajohdon rakentaminen.

Vähäpäästöisempi alumiini on uusi mutta kasvava ratkaisu markkinoilla

Toimittajan mukaan vähäpäästöisemmän alumiinin osuus sen alumiinijohtimien tuotannosta on tällä hetkellä noin kaksi prosenttia, mutta tuotanto on kasvanut tasaisesti vuodesta 2023 lähtien.

”Vähäpäästöisempien materiaalien käyttö on yksi konkreettisimmista tavoista vähentää energiainfrastruktuurin rakentamisen päästöjä. Olemme Enersensellä pilotoineet aiemmin sekä vähäpäästöistä terästä että vähäpäästöistä betonia. Alumiini on vielä suhteellisen uusi ratkaisu niin meille kuin markkinallekin, ja olemme erittäin innoissamme tästä hankkeesta,” sanoo Enersensen Viron korkeajänniteverkkojen liiketoiminnasta vastaava johtaja Edi Valgemäe.

Vähäpäästöisempää alumiinia hyödyntävä voimajohtohanke tukee Enersensen ilmastotavoitteiden saavuttamista.

Enersensen tavoitteena on vähentää kokonaispäästöjään 40 prosenttia vuoteen 2035 mennessä vuoden 2023 tasoon verrattuna. Tavoitteisiin sisältyy yhtiön omien toimintojen päästöjen vähentäminen 63 prosentilla sekä arvoketjun päästöjen vähentäminen 38 prosentilla.

”Yli 90 prosenttia Enersensen päästöistä syntyy ostetuista materiaaleista ja palveluista. Siksi vähäpäästöisempien materiaalien käytön lisääminen on keskeinen osa ilmastotavoitteidemme saavuttamista,” sanoo Enersensen suorien materiaalihankintojen johtaja Veli-Matti Sääski.

Paide–Sindi 330/110 kV:n voimajohdon rakentaminen alkaa tammikuussa 2027, ja hankkeen arvioidaan valmistuvan elokuussa 2029.

Paide–Sindi-hanke pähkinänkuoressa

• Tilaaja: Elering AS
• Sijainti: Viro
• Johtimien kokonaispituus: noin 964 km
• Johtimien kokonaismäärä: noin 1 317 tonnia
• Päästövähennys: noin 16 800 tCO₂
• Alumiinijohtimien hiilijalanjälki: 64 % pienempi kuin perinteisestä alumiinista valmistetuilla johtimilla

Kuitupuhallus tarkoittaa menetelmää, jossa valokuitukaapeli puhalletaan suojaputken sisään paineilman avulla.

Prosessi etenee yleensä näin: maahan kaivetaan tyhjä suojaputki, sillä hiuksenohut valokuitu on herkkää materiaalia. Kuitupuhalluskone tiivistyy putken ympärille, ja sen suutin puhaltaa putkeen ilmaa, joka vähentää kitkaa ja auttaa kuitua kulkemaan turvallisesti putken sisällä. Kuitu kulkee putkessa satojen metrien matkan.

Enersensen tietoliikenneasentaja Kaapo Pirinen puhaltaa valokuituja 350 metriin asti. Siihen asti valmiskuidut riittävät.

Työhön tarvitaan vain muutama työkalu. Itse kuitupuhallukseen tarvitaan kuitupuhalluslaitetta ja kompressoria, jotka kulkevat kätevästi auton takakontissa. Jarruputkileikkurilla putki leikataan ja kuorintalaitteella suojaavaa ulkokuorta kuoritaan, jotta kuitu saadaan liitettyä putken seuraavaan osaan.

Puhallus on nopea toimenpide, joka vaatii tarkkuutta

Varsinainen kuitupuhallus on yllättävän nopea työvaihe. Kun laitteet on valmisteltu, kuitu liikkuu putkessa paineilman avulla määränpäähänsä minuuteissa.

”Itse puhallus voi kestää vain muutaman minuutin. Valmisteluihin menee yleensä enemmän aikaa kuin itse puhaltamiseen”, Pirinen kertoo.

Kuidun etenemistä suojaputkessa voidaan seurata esimerkiksi kameran avulla.

”Laitan videopuhelun auki vastaanottopäässä ja seuraan, milloin kuitu tulee toisesta päästä ulos. Se on nopea tapa varmistaa, että kuitua tulee oikea määrä. Toinen vaihtoehto on toinen asentaja tai automaattipysäytin, mutta se saattaa aiheuttaa vaurioita herkälle kuidulle, jos laitteen asetukset ovat jääneet vääriksi.”

Valokuitu kulkee asunnolta keskukseen useita kilometrejä

Putken kautta puhallettu valokuitu vedetään kiinteistön seinälle, jossa kuitu yhdistetään kuitupäätteeseen.

Toisessa päässä se liittyy runkoputkeen. Jokaisen asunnon kuituputki on eri värinen, jotta ne erottuvat runkoputkessa toisistaan. Runkoputkesta valokuitu kulkee alueen valokuituverkon keskukseen. Sieltä yhteys jatkuu edelleen valtakunnalliseen tietoliikenneverkkoon. Koko ketju voi olla useita kilometrejä pitkä.

Vaikka uusia yhteyksiä rakennetaan Suomessa jatkuvasti, myös vikoja pitää korjata. Valokuitua vaurioituu esimerkiksi maanrakennustöiden yhteydessä, vaikka sijaintitiedot ovat yleensä olemassa.

”Vikoja syntyy myös ilman ulkopuolisia vaurioita. Maan liikkeet voivat kiristää kuitua niin paljon, että yhteys lakkaa toimimasta”, Pirinen kertoo.

Kuitupuhallus on valokuituverkon korjaamisen ja rakentamisen viimeisiä vaiheita ennen verkon käyttöönottoa. Kun työ on valmis, mahdolliset vanhat valokuidut poistettu ja maa peitetty, internet toimii taas.

Robottikoira Voltti on toiminut enersenseläisten työkaverina nyt vuoden ajan. Se on työskennellyt Helenin Vuosaaren voimalaitoksilla ja jäähdytyslaitoksella, joita Enersense operoi ja kunnossapitää.

Robottikoira tekee tarkastuskierroksen itsenäisesti kahdesti päivässä. Kun kello tulee kuusi, koira herää laturissaan ja lähtee kierrokselle keräämään dataa lähes 50 erilaisesta mittarista.

Yksi kierros kestää hieman yli puoli tuntia. Koira mittaa muun muassa lämpötilaa, painetta, öljytasoa, värähtelyä ja ilmanlaatua. Noin 20 herkän mikrofonin kautta se tekee akustisia havaintoja ympäristöstään ja kuulee näin esimerkiksi kaasuvuodon. Lisäksi koiraan kiinnitetyt kamerat kuvaavat analogisia mittareita paikoissa, joihin ihmisen olisi vaikea päästä.

Vuoden pilotin aikana robottikoira on tehnyt yli 6000 mittausta, joista suurimman osan Vuosaaren voimalaitoksella.

”Samassa ajassa ihminen tekisi alle 2000 mittausta. Koira kerää dataa paikoista, joihin ihmisen on hankala päästä. Lisäksi ihminen tarvitsee tiloissa usein moottoroidun hengityssuojaimen”, kertoo robottikoirasta vastaava Patrick Niemi Enersenseltä.

Koira löysi vioittuneet laakerit ihmistä aiemmin

Kun poikkeamat datassa havaitaan aiemmin, myös kunnossapitotoimenpiteet voidaan ajoittaa paremmin.

Vuosaaren voimalaitoksella robotti löysi ylikuumenneet laakerit haketta kuljettavasta liukuhihnasta – paikasta, johon kannettavaa lämpömittaria on hankala viedä. Tällaisen vian havaitsemiseen olisi ilman koiraa voinut mennä pahimmillaan kuukausia. Kaasukäyttöisellä Vuosaari B -voimalaitoksella robotin lämpökamerat ja akustiset sensorit taas auttoivat paikantamaan höyryvuodon.

Ihmisen tekemä tarkastuskierros on kahden työ. Ihminen tekee kierroksen kaksi kertaa viikossa, kun robottikoira tekee sen kaksi kertaa päivässä. Toistaiseksi lainsäädäntö vaatii, että ihmisen on tehtävä kierros, mutta koiraa harvemmin.

Niemi teki hiljattain 3D-mallinnuksen siitä, miten Voltti voisi liikkua kaukolämpötunneleissa laajemmin. Kaukolämpötunneli on paikoin kapea, eli robotti pitää kouluttaa väistämään autoa esimerkiksi levennykseen.

”Kaukolämpötunneli on koiralle melko helppo ympäristö. Vuosaaren voimalaitos on haastavampi, sillä siellä on jonkun verran telineitä ja ajoittain liukasta”

Koiran kanssa pysähdytään ottamaan selfieitä

Patrick Niemi seuraa koiran kulkua kotonaan Taipalsaarella 250 kilometrin päässä.

Niemen mukaan robotti on tunnistanut vuodessa yli 1200 poikkeamaa ja kävellyt miljoona askelta. Tänä aamuna koira varoitti kylmäainemittarin lukemista. Todellisuudessa mittarit on asetettu koiran kohdalla todella herkiksi, ja Niemi on tarkistanut, ettei syytä huoleen ole.

”Vuoden aikana noin kymmenisen poikkeamaa on vaatinut kunnossapitotoimenpiteitä. Ylivoimaisesti suurin osa poikkeamista on sellaisia, jotka tsekkaamme vain etänä. Mutta yksikin ennalta tehty huoltotoimenpide voi säästää paljon aikaa ja rahaa.”

Niemen mukaan sekä enersenseläiset että heleniläiset ovat suhtautuneet robottikoiraan kiinnostuneesti.

”Kyllä se hymyilyttää. Koiraa pysähdytään rapsuttamaan ja sen kanssa otetaan selfieitä”

Robottikoiran ansiosta tarkastuskierrosten määrä on kasvanut huomattavasti ilman että ihmistyö on lisääntynyt. Niemelle robotin tärkein potentiaali on kuitenkin turvallisuudessa ja työhyvinvoinnissa.

”Tulevaisuudessa voimme toivottavasti tehdä etänä asiat, jotka ovat ihmiselle potentiaalisesti haitallisia.”

Teräs on tärkeä rakentamisen materiaali, mutta sen tuotanto aiheuttaa yli kymmenesosan maailman hiilidioksidipäästöistä. Vähäpäästöisempiä tuotantotapoja on jo olemassa, ja meidän on siirryttävä niihin mahdollisimman nopeasti. Minulle on tärkeää, että johtamani yritys on osa tätä muutosta.

Yksittäinen materiaalivalinta voi ratkaista projektin hiilijalanjäljen

Enersensellä tavoitteemme on vähentää päästöjämme niin, että ne ovat linjassa Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitteen kanssa, eli vähintään 40 % vuoden 2023 tasosta vuoteen 2035 mennessä. Tunnistan, että tavoite on kunnianhimoinen, mutta meillä on keinoja sen saavuttamiseen.

Kaikkein vaikuttavinta tämän tavoitteen kannalta on lisätä vähäpäästöisten materiaalien käyttöä, sillä ostamamme tuotteet ja palvelut tuottavat yli 90 prosenttia hiilijalanjäljestämme. Samalla voimme kasvattaa omaa hiilikädenjälkeämme – eli positiivista ilmastovaikutusta.

Lounais-Suomeen on pian valmistumassa kolme kantaverkon sähköasemaa, joissa on käytetty kierrätysterästä. Sen hiilidioksidipäästöt ovat noin 40 prosenttia pienemmät kuin tavallisen teräksen. Projekti ei olisi ollut mahdollinen ilman asiakkaan – Fingrid – vahvaa sitoutumista.

Lisäksi teemme yhteistyötä WWF Suomen kanssa tukemalla vähäpäästöisen teräksen käytön lisäämistä rakentamishankkeissa. Ympäristöjärjestö on ollut meille tärkeä kumppani, kun olemme tarvinneet riippumatonta asiantuntemusta teräksen ympäristövaikutuksista. Toukokuussa 2026 tuotimme yhdessä nettisivuillemme oppaan vähäpäästöisen teräksen hankinnan tueksi. Toivon, että se tukee asiakkaitamme vähäpäästöisemmän teräksen valinnassa.

Olemme mukana vähäpäästöisen teräksen lisäämisessä myös muilla tavoin: asennamme putkistot ja teräsrakenteet vedenkäsittelylaitokseen, joka rakennetaan maailman ensimmäiseen laajamittaiseen vihreän teräksen tehtaaseen Pohjois-Ruosin Bodenissa. Vedenkäsittely on keskeinen osa vihreän terästehtaan toimintaa. 

Myös EU kannustaa vähähiilisiin materiaaleihin. Komission tänä vuonna antamassa asetusehdotuksessa esitetään, että tietyissä julkisissa hankinnoissa vähähiilisen teräksen osuudelle asetettaisiin vähimmäisvaatimuksia vuodesta 2029 lähtien. Siirtyminen vähäpäästöisiin materiaaleihin voi siis tulla nopeammin kuin uskommekaan.

Yritysten hankintapäätökset ohjaavat terästeollisuuden investointeja

Terästä tuotetaan tällä hetkellä pääosin kahdella menetelmällä: rautamalmista ja kierrätysteräksestä.

Kierrätysteräksen tuotannon päästöt ovat merkittävästi pienempiä, koska suurin osa tavanomaisen teräksen päästöistä syntyy rautamalmin kivihiilipelkistyksessä. Kierrätysteräs ei kuitenkaan riitä kattamaan maailman teräksen kysyntää, vaikka teräs on yksi maailman tehokkaimmin kierrätetyistä materiaaleista. Kestävä, pitkän aikavälin ratkaisu onkin neitseellisen teräksen valmistaminen vedyn avulla ja uusiutuvalla energialla.

Lyhyellä aikavälillä kyse on olemassa olevien vaihtoehtojen hyödyntämisestä. Pitkän aikavälin onnistumisen ratkaisee kysynnän vahvistaminen nyt. Vuoteen 2030 mennessä 71 % maailman teräsmasuuneista tulee teknisen käyttöikänsä päähän. Jos vähäpäästöinen teräs ei kiinnosta rakentajia, investoinnit voivat kohdistua korkeapäästöisiin teknologioihin. Se lukitsisi ilmastopäästöt korkeammalle tasolle vuosikymmeniksi.

Tällä hetkellä yritykset tekevät, kenties tietämättään, koko markkinaa muovaavia päätöksiä. Yritysten hankinnat vaikuttavat siihen, miltä koko toimiala näyttää tulevaisuudessa. Ne, jotka rakentavat toimitusketjut ja osaamisen nyt, ovat askeleen edellä.

Kun Kaapo on tarkastanut järjestelmästä päivän tehtävät, hän hakee valokuidun ja tarvittavat materiaalit lähimmältä varastolta Helsingistä ja suuntaa pakettiautolla kohteeseen. Kohteet sijaitsevat eri puolilla pääkaupunkiseutua ja sen ympäristössä.

Asentajan arjesta menee paljon aikaa autossa, mikä ei Kaapoa haittaa.

”Uusimmat musat vaan päälle, niin hyvin viihtyy. Eikä Enersensellä ole sellaista asentajakaveria, jonka kanssa harmittaisi lähteä keikalle.”

Yleensä päivään mahtuu yksi tai kaksi keikkaa. Yksinkertaistettuna työ on kuitujen korjaamista, asennusta ja testaamista. Ennen kaikkea työ on Kaapon mukaan ongelmanratkaisua.

”Tärkein työni on ymmärtää, mistä kaikesta vika voi johtua.”

Isän jalanjäljissä työ vie paikkoihin, joihin harva pääsee

Kaapon polku alalle alkoi jo nuorena. 14-vuotiaana hän kulki alalla toimivan isänsä mukana. Ensimmäistä kertaa tositoimiin pääsi, kun Kaapo sai auttaa isää kasaamaan kaapeleita Helsingin metroon. Teinipojasta ala näytti kiinnostavalta. Hän päätyi kuitenkin opiskelemaan eri alaa, energiatekniikkaa.

”Neljä kesää sitten soitin nykyiselle esihenkilölleni ja esittelin itseni. Kerroin, että haluaisin mobiiliasentajaksi, sillä haluaisin kiivetä tukiaseman mastoon. Hetken juteltuamme hän totesi, että maan pinnalla löytyisi töitä, jos kiinnostaa.”

Ensimmäisenä kesänä Kaapo teki tonttisuunnitelmia eli karttoja siitä, minne valokuitu voidaan kaivaa. Toisena kesänä mukaan tulivat asennuskeikat, kun rakennusten järjestelmiä – kuten lämmitys ja ilmanvaihto – muutettiin etäohjattaviksi. Viime kesänä Kaapo pääsi jo lähelle mobiilimastoa, nimittäin huoltamaan tukiasemia tornin juurella.

Vaikka mobiilimastot jäivät haaveeksi, myös kenttätyöt ovat tarjonneet pääsyn poikkeuksellisiin paikkoihin.

”Olen ollut mukana rakentamassa yhteyksiä esimerkiksi väestönsuojiin ja korkean profiilin valtiovierailujen pressihuoneisiin.”

Monipuolinen ala rikkoo mielikuvia

Kaapon mukaan asentajan työ on monipuolisempaa kuin hän aluksi luuli.

”Tämä ei ole pelkästään sitä, että ollaan työhousut jalassa kaapelia vetämässä, vaikka sitäkin tehdään. Asentajan pitää ymmärtää systeemisiä kokonaisuuksia. Pitää olla hyvät hoksottimet ja sosiaalisia taitoja.”

Lisäksi valokuidun hitsaaminen on pikkutarkkaa.

”Valokuitu on käytännössä hiusta ohuempaa lasia, joka pitää saada paikalleen.”

Asiakastapaamisissa Kaapo toimii usein sekä Enersensen että asiakkaan edustajana.

”Pidän ihmisten kanssa työskentelystä. Joskus asiakkaita turhauttaa, kun netti ei toimi. Silloin tarvitaan sosiaalista pelisilmää. Joskus taas saa kahvitarjoilun.”

Kaapon tiimissä on kolmisenkymmentä kollegaa. Haastattelua edeltävällä viikolla koko tiimi vietti kesäisen tiimipäivän Uunisaaressa, risteilemässä ja saunomassa.

”Enersensellä on tosi kiva työyhteisö. Menen toimistolle aamukahville aina kun mahdollista, jotta kenttäpäiviin saa myös yhteisöllisyyttä. Työyhteisön takia kestän jopa työn huonoimman puolen – aikaisen heräämisen”, Kaapo nauraa.

Enersensen kunnossapitoinsinööri Teemu Sirniö tuntee EPV:n Heininevan aurinkovoimalan.

”Heininevan aurinkovoimala on rakennettu entiselle turvetuotantoalueelle eli maasto on käytännössä suota. Siellä on usein vähän kuraiset oltavat ja syksyisin ja keväisin on märkää. Nurmikkoa ja heinää. Paljon rusakkoja”, Teemu kuvaa aluetta.

Heininevalla Enersensen kunnossapitoon kuuluu 123 000 paneelia, telineet, katkaisijat, invertterit ja muuntajat. Koko voimalan suuruus on 120 hehtaaria.

“Vuosittain paneeleille ja telineille tehdään visuaalinen tarkastus, huolletaan invertterit ja muuntajat, otetaan öljynäytteet ja tarkistetaan sähkölaitteet. Joitakin tarkastuksia käydään tekemässä kuukausittain”, Teemu kertoo.

Vuodenajat vaikuttavat voimalan toimintaan vähemmän kuin voisi kuvitella. Talvella tuotanto pysähtyy lumen alle, mutta paneelit eivät kärsi kylmästä. Joulukuun 2025 myrskyssä irtosi muutama paneeli, jotka Enersensen kunnossapitotiimi asensi takaisin päivässä.

Asennuskeikka tehdään aina turvallisuus edellä

Huoltokeikka aloitetaan aina huolehtimalla turvallisuudesta. Mukana on nimetty paikalliskytkijä, jonka tehtävä on irrottaa paneelit sähköverkosta turvallisesti yhteistyössä käyttökeskuksen kanssa. Jos kytkijä ei pääse paikalle, työtä ei tehdä.

Vaikka invertterit ovat pois päältä, sähkö ei katoa heti. Siksi huoltajien pitää odottaa puolisen tuntia ennen työn aloitusta, jotta energiaa varastoivat kondensaattorit purkautuvat.

Kunnossapitotyö digitalisoituu. Voimala on täynnä mittareita, joista osaa seurataan etänä. Enersense seuraa voimalan dataa myös paikan päällä voimalan sähköasemalta käsin. Voimala ei siis hiljaisenakaan seiso valvomatta.

Heininevan aurinkovoimalassa huoltajan luottotyökalut ovat myös imuri ja harja.

“Kun ollaan turvenevalla, pölyä on paljon. Inverttereiden ilmanottoaukot ja filtterit pitää usein putsata pölystä harjalla ja selässä kannettavalla imurilla.”

Digitaaliset työkalut tehostavat kunnossapitoa

Teemulle kiinnostus aurinkovoimaloiden kunnossapitoon syntyi opinnäytetyön myötä. Tutkimuksessaan hän perehtyi dronella tehtävään lämpökamerakuvaukseen. Nyt sama teknologia auttaa paikantamaan vikoja nopeasti laajalla alueella.

“Koko kenttä kuvataan lämpökameralla varustetulla dronella, joka näyttää vikapaikat lämpiminä kohtina. Yli sadan hehtaarin kuvaamiseen menee kolmisen päivää. Lämpökameran materiaalin läpikäyntiä tehostamme tekoälyllä”, Teemu sanoo.

Kymmenen tuhannen aurinkopaneelin ja niiden inverttereiden tarkastus ja huolto vie noin päivän. Koko voimalan huoltaminen vie siis helposti pidempään kuin yhden työviikon. Silloinkin päivät usein venyvät.

”Kun teen huoltoa aurinkopuistossa ja esimerkiksi saan vioittuneen paneelin toimimaan, tuntuu että edistän energiamurrosta hyvin konkreettisesti. Ja kun onnistun tekemään sen vielä niin, että asiakas on tyytyväinen, olen onnistunut työssäni.”

Etelä-Pohjanmaan Alajärven ja Keski-Suomen Petäjäveden välille rakennettavassa kantaverkon voimajohdossa hyödynnetään vähäpäästöistä betonia, jonka hiilidioksidipäästöt ovat noin 15 prosenttia pienemmät kuin perinteisen betonin.

Vähäpäästöisiä betonielementtejä käytetään voimajohtopylväiden perustuksissa, jotka haudataan useiden metrien syvyyteen maahan. Yksittäisen jalustan paino voi olla jopa kolme tonnia.

”Yhdessä hankkeessa voidaan säästää kymmeniä tonneja CO₂-päästöjä pelkästään betonivalinnoilla. Enersensen tavoitteena on tuoda jokaiseen projektiin vaihtoehtoja, jotka vähentävät päästöjä ja tukevat asiakkaiden kestävyystavoitteita”, kertoo Enersensen voimajohtoliiketoiminnan johtaja Santeri Hirvonen.

Materiaalivalinnoilla vaikutetaan suoraan rakentamisen päästöihin

Rakennusalan päästöistä merkittävä osa syntyy teräksestä ja betonista. Siksi materiaalivalinnoilla voidaan vaikuttaa suoraan projektien ilmastovaikutuksiin.

Betonielementit on Enersenselle toimittanut suomalainen betoniteollisuusyritys Lujabetoni.

”Vähäpäästöisten materiaalien käyttö on vielä kehittyvä alue, mutta olemme huomanneet, että kiinnostus niitä kohtaan kasvaa nopeasti infrarakentamisessa. Ensimmäiset suuret hankkeet ovat tärkeitä, koska ne luovat kokemusta ja vauhdittavat laajempaa käyttöönottoa ja kysyntää. Hienoa, että Enersense on tässä edelläkävijä”, kertoo yksikönjohtaja Tuomo Eilola Lujabetonilta.

Alajärvi-Petäjävesi-voimajohtohanke on ensimmäinen iso voimajohtokokonaisuus, joka rakennetaan kokonaan vähäpäästöisillä betonielementeillä. Enersense pilotoi vähäpäästöistä betonia voimajohtorakentamisessa tiettävästi ensimmäisenä Suomessa viime vuonna, kun se rakensi noin kolmasosan 117 kilometrin voimajohdosta vähäpäästöisellä betonielementeillä Pohjois-Pohjanmaalla.

“Toivon, että tulevaisuudessa vähäpäästöiset materiaalit muodostuvat uudeksi normaaliksi rakentamishankkeissa. Kehitys edellyttää koko arvoketjun yhteistyötä – asiakkaan, toteuttajan ja materiaalitoimittajan”, Hirvonen sanoo.

Projektin loppuasiakas on Suomen kantaverkkoyhtiö Fingrid.

Hiilikädenjäljellä tarkoitetaan toiminnan, tuotteen tai palvelun myönteistä ilmastovaikutusta. Käytännössä hiilikädenjälki syntyy esimerkiksi silloin, kun yrityksen ratkaisut auttavat asiakasta vähentämään oman toimintansa päästöjä.

Henkilöstön ilmasto-osaamisen vahvistaminen on osa Enersensen tavoitetta pienentää koko konsernin päästöjä 40 prosentilla vuodesta 2023 vuoteen 2035. Samalla yhtiö haluaa tunnistaa entistä paremmin mahdollisuuksia, joilla se voi tukea asiakkaidensa päästövähennyksiä.

Materiaalivalinnoilla on suuri ilmastovaikutus

Osana päästövähennystavoitettaan Enersense tekee yhteistyötä Suomen WWF:n kanssa vähäpäästöisemmän teräksen kysynnän vauhdittamiseksi. Yhteistyön osana Enersense on tuottanut oppaan vähäpäästöisen teräksen hankintaan.

”Haluamme tehdä vaikuttavaa, mitattavaa ilmastotyötä. Hiilikädenjälki syntyy tuotantotapojen ja materiaalien valinnassa. Haluamme, että työntekijämme osaavat aktiivisesti tarjota asiakkaillemme ratkaisuja, jotka pienentävät päästöjä”, sanoo Enersensen viestintä-, sijoittajasuhde- ja vastuullisuusjohtaja Liisi Tamminen.

Materiaalivalintojen lisäksi Enersense tavoittelee omia ja asiakkaiden päästövähennyksiä esimerkiksi sähköistämällä autokantaansa ja digitalisoimalla toimintaansa. Esimerkiksi oikea-aikaisesti tehty kunnossapito voi pidentää materiaalien ja laitteiden, kuten akkujen, käyttöikää jopa vuosilla.

Enersensen hiilikädenjälkikoulutukseen sisältyy verkkokurssi, webinaari sekä työpaja, jossa henkilöstö tunnistaa, kehittää ja priorisoi konkreettisia keinoja Enersensen ja asiakkaiden hiilikädenjäljen kasvattamiseen.

Enersensen kumppanina koulutuskokonaisuudessa toimii ilmastoystävällisen liiketoiminnan asiantuntija OpenCO2net Oy, ja koulutukseen osallistuu noin 40 yrityksen avainhenkilöä.

Teräs on sähköverkko- ja tietoliikennerakentamisen keskeinen materiaali. Samalla se on maailmanlaajuisesti yksi suurimmista teollisista päästölähteistä.

Enersensen julkaisema Työkalupakki vähäpäästöisen teräksen hankintaan tarjoaa tietoa siitä, mitä hankinnassa tulisi huomioida. Opas auttaa teräksen ostajia vertailemaan teräksen tuotantotapoja, kysymään toimittajilta oikeita päästötietoja ja tunnistamaan, milloin vähäpäästöisyysväitteet perustuvat todennettuihin standardeihin. Opas on suunnattu erityisesti hankinnoista, vastuullisuudesta ja rakentamisen materiaalivalinnoista vastaaville yrityksille.

“Materiaalien päästöistä puhutaan vielä liian vähän, vaikka niiden vaikutus ilmastoon on merkittävä. Yrityksillä on keskeinen rooli vähäpäästöisen teräksen markkinan kehittämisessä: kun kysyntä kasvaa, myös tuottajille syntyy vahvempi peruste investoida vähäpäästöisiin ratkaisuihin”, sanoo WWF:n kansainvälisen teräsohjelman hankevetäjä Amanda Rejström.

Enersense on jo pilotoinut vähäpäästöistä terästä sähköasemarakentamisessa Lounais-Suomessa. Pilotissa käytetyn teräksen valmistuksen päästöt olivat noin 40 prosenttia pienemmät kuin vertailukohteena olleen tavanomaisen teräksen.

Keino teräksen päästöjen vähentämiseen on jo olemassa

Teräksen tuotannon päästöjä voidaan vähentää esimerkiksi lisäämällä kierrätysteräksen käyttöä raaka-aineena sekä korvaamalla kivihiiltä käyttävät masuunit teknologialla, jossa rautamalmi pelkistetään vihreän vedyn avulla.

Vähäpäästöisen teräksen tuotantoon tarvittava teknologia on jo olemassa, mutta sen yleistyminen edellyttää kysynnän kasvua markkinoilta.

Terästeollisuus on parhaillaan merkittävässä investointivaiheessa, ja nyt tehtävät päätökset vaikuttavat tuotannon päästötasoon vuosikymmeniksi eteenpäin. Yritysten hankintapäätökset, sitoumukset ja julkiset kannanotot voivat vauhdittaa investointeja fossiilittomiin tuotantoratkaisuihin.

”Yritysten hankinnat ohjaavat markkinaa. Tavoitteemme on, että asiakkaidemme on helpompi tehdä kestävämpiä valintoja, kun tietoa ja ratkaisuja on saatavilla. Vähäpäästöisen teräksen hankintaopas on konkreettinen askel tähän suuntaan ja tukee samalla omia päästövähennystavoitteitamme”, Enersensen vastuullisuusjohtaja Liisi Tamminen sanoo.

Tutustu oppaaseen: https://enersense.fi/terastuotannon-ilmastovaikutukset-ovat-merkittavia/

Lisätietoja

Liisi Tamminen, viestintä-, sijoittajasuhde- ja vastuullisuusjohtaja
Puhelin: +358 44 222 5552
Sähköposti: liisi.tamminen@enersense.com

Amanda Rejström, hankevetäjä, WWF:n kansainvälinen teräsohjelma
Puhelin: +358 50 300 5058
Sähköposti: amanda.rejstrom@wwf.fi,

Pyhäjärven energiavarasto koostuu kahdesta kuuden metrin mittaisesta akkukontista sekä erillisistä muuntaja- ja vaihtosuuntaajakonteista. Kontit sijaitsevat Pyhäsalmen entisellä kaivosalueella, jossa ne toimivat osana Callio-Hitura Solarpark Oy:n hybridivoimalaa. Energiavaraston teho on 4 megawattia ja kapasiteetti 8 megawattituntia, mikä vastaa useiden tuhansien kotitalouksien yhtäaikaista sähkönkulutusta.

Callio-Hitura Solarpark Oy:n hankkeen pääurakoitsijana toimii Solarigo Systems Oy ja sähkövarastotoimittajana WEG. Enersense on vastannut energiavarastohankkeen maanrakennuksesta ja perustuksista akkujärjestelmän asennukseen, kaapelointeihin ja lopullisen verkkoliitynnän varmistamiseen asti.

Muuntajaperustukset varmistavat, ettei öljy valu maastoon poikkeustilanteessakaan

Enersense vastasi hankkeessa myös muuntajan sijoituksesta ja suojauksesta. Projektipäällikkö Pekka Pöyryn mukaan pohjarakenteiden hyvä suunnittelu on keskeinen osa ympäristöturvallisuutta.

“Turvallisuutta ajatellaan jo maanrakennusvaiheessa. Esimerkiksi alueen muotoilulla varmistetaan, että onnettomuustilanteessa sammutusveden virtausta voidaan ohjata eikä päästöjä pääse hallitsemattomasti maaperään. Muuntajat taas on suojattu öljykaukaloilla”, Pöyry sanoo.

Energiavarasto muodostaa aurinkovoimalaitoksen kanssa hybridikokonaisuuden. Akun avulla tuotantoa voidaan tasapainottaa ja voimalaitos pystyy toimittamaan lupaamansa määrän sähköä verkkoon myös poikkeustilanteessa. Akut surahtivat käyttöön vappuna.

“Akut ja muuntajat eivät itsessään tee toimivaa kokonaisuutta. Ammattitaitoinen asennus ja Suomen routa- ja sääolosuhteet huomioiva suunnittelu varmistavat, että laitteisto toimii kuten sen pitää koko elinkaaren ajan.”

Akkuhanke käynnistyi syksyllä 2025, ja se on osa hybridikokonaisuutta, jolle on myönnetty EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen rahoitusta (RRF tukea).

Enersensen prosessiasiantuntija Jesse Kannisen työpäivä alkaa pukuhuoneesta. Siellä hän pukee päälle turvavarusteet, joita ilman laitostiloissa ei saa liikkua. Seuraavaksi hän käy valvomohenkilökunnan kanssa läpi edellisen yön tapahtumat. Sen jälkeen on vuorossa päivän mukaan joko asiakaspalaveri tai enersenseläisten oma tiimipalaveri.

”Päivä riippuu siitä, mitkä laitokset ovat tuotannossa ja onko käynnissä huoltoja tai poikkeustilanteita. Tämän aamun palaverissa puhuimme esimerkiksi A-voimalaitoksen kaasuturbiinin vuosihuollosta. Huollot ovat tärkeitä, koska jos voimalaitosta ei voida ajaa suunnitellusti, tulee tuotantotappioita”, Kanninen selittää palaverien sisältöjä.

Voimalaitoksen operointi – ammattitermi – viittaa laitoksen käyttämiseen eli siihen, että laitos pidetään tuotannossa suunnitellulla tavalla. Se on Kannisen tiimin tärkein tavoite. Oikeastaan he operoivat Vuosaaressa kolmea tuotantolaitosta: Vuosaari A, Vuosaari B ja Vuosaari C.

Valvomon hälytystaulut kertovat jatkuvasti, missä tilassa tuotantolaitokset ovat. Lisäksi Helenin tuotannonsuunnittelu ohjaa valvomotyötä.

“Tuotannonsuunnittelijat soittavat valvomoon, että nostakaa tai laskekaa tuotantoa esimerkiksi 20 megawatilla. Jos tuotannossa on yksi laitos, puhelin on hiljainen. Jos ajamme kaikkia laitoksia, puhelin voi piristä puolen tunnin välein. Isommat tehomuutokset tehdään pienissä osissa”, Kanninen selittää.

Valvomossa työskentelee kerrallaan vuoromestari, valvomoinsinööri ja kaksi operaattoria. Lisäksi heillä on kollegoita, jotka huolehtivat huolloista ja kunnossapidosta. Kesä on usein rauhallisempaa aikaa tuotannon kannalta, kun lämpöä ei tarvita verkkoon samaan tapaan kuin talvella. Rauhallisena aikana valvomossa ehtii kuunnella iskelmää tai raskasta rokkia.

Kolmekymppisenä Kanninen on porukan nuorimmasta päästä.

“Olen kuitenkin siinä mielessä vanhanaikainen, että kirjoitan asiat yhä post-it-lapuille”, hän nauraa.

Automaatio auttaa, mutta vastuu on ihmisillä

Vuosaaren voimalaitoksella suuri osa työstä tapahtuu valvomon tietokoneilta. Prosessit ovat pitkälle automatisoituja, eikä kentälle lähdetä turhaan. Silti työ ei ole pelkkää ruudun seuraamista.

Mekaaninen kunnossapito tehdään yhä käsin: venttiilejä huolletaan, moottoreita korjataan ja kentällä käydään, kun tilanne sitä vaatii. Työ onkin yhdistelmä ajattelua ja käytäntöä. Tänä aamuna Kanninen on kävellyt jo 15 000 askelta.

Apuna on myös uutta teknologiaa. Voimalaitosta tarkkaileva robottikoira Voltti löytää kaasuvuodon heti paikoista, joihin ihmisen olisi vaikea mennä. Silti ihminen käy edelleen varmistamassa tilanteen.

Kollegasta pidetään huolta kiireessäkin

Voimalaitostyö on vaativaa. Päivät voivat venyä pitkiksi ja työ vaatii sekä henkistä että fyysistä jaksamista. Vaikka on kiire, Kanninen esittelee laitosta mielellään silloin tällöin opiskelijoille, kollegoille tai kumppaneiden vieraille.

Vaativassa työssä korostuu työyhteisön merkitys. Yhteiset kahvitauot pidetään aamuisin ja iltapäivisin. Kun kiire painaa, kaverista huolehtiminen näkyy pienissä asioissa. Tänään kollega toi Kanniselle kahvin työhuoneeseen asti, kun hän ei kiireeltään ehtinyt kahvitauolle.

“Vaikka voimalaitoksella puhutaan megawateista ja tuotannosta, työn ytimessä ovat lopulta ihmiset. He pitävät kokonaisuuden liikkeessä, ratkaisevat ongelmia ja varmistavat, että sähköä ja kaukolämpöä riittää helsinkiläisille silloin, kun sitä tarvitaan”, Kanninen sanoo.

Saariselän korkeimmalla laella, Sokostin huipulla, seisoo tietoliikennemasto, joka on kirjaimellisesti elintärkeä. Se palvelee poronhoitajia, retkeilijöitä ja ennen kaikkea viranomaisliikennettä. Kansallispuistossa ei ole pysyvää asutusta, mutta apua on voitava pyytää puhelimella milloin tahansa.

Sokosti sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuistossa, luonnonsuojelualueella, jossa liikkumista rajoittavat herkkä luonto ja uhanalaiset lajit, kuten raakku ja pesivät linnut. Kesäisin tukiasemalle kuljetaan helikopterilla, sillä herkän luonnon takia moottoriajoneuvoja ei voi käyttää.

Huipun tietoliikennemaston sähkö tuotetaan aurinkopaneeleilla, kahdella tuuliturbiinilla ja talviaikaan tuulimyllyillä ja generaattorilla. Tietoliikennemaston ja siihen liittyvän laitetilan omistaa Telia Towers, ja sitä huoltaa ja ylläpitää Enersense.

”Talvisin käymme laitetilassa säännöllisesti, sillä laitetilan generaattoriin on lisättävä polttoainetta. Kerran vuodessa tehdään laajempi huolto. Muulloin lähdemme liikkeelle, jos etävalvonta hälyttää: lämpötila laskee, virransyötössä on häiriö tai yhteydet pätkivät”, Enersensen tietoliikenneasentaja Hannu Myllymäki kertoo.

Talven ääriolosuhteet koettelevat tekniikkaa. Lumi kinostuu, sillä suojaa ei ole ja tuuli repii rakenteita. Usein asentajien käyntipäivä vaihtuu viime hetkellä, kun sääolosuhteet ovat liian huonot.

Paikallinen opas vie tietoliikenneasentajat huipulle

Viimeksi huoltokäynti tehtiin helmikuussa, kun laitetilan varavoimakoneeseen piti vaihtaa öljyt. Matkaan lähti asentaja Hannu Myllymäki ja paikallinen opas, jota ilman huipulle ei ole asiaa.

Matka moottorikelkalla oli raskas. Kelkkoja ei ajettu suoraan ylös, vaan turvallinen nousu vaati kiertämistä. Matkan varrella näkyi poroja. Paluumatkalla oli täysin pimeää. Välillä Myllymäki näki pimeydessä hiihtoretkeilijöiden otsalampun valon.

”Alkumatkasta lunta oli valtavasti ja se kantoi huonosti. Jossain vaiheessa kumpikin meistä oli kiinni lumessa. Taivaalla olisi voinut nähdä revontulia, mutta piti keskittyä edellä ajavan takavaloon. Tuuli oli niin kova, että kävellen tuskin pysyi pystyssä”, Myllymäki kertoo.

Ahkioissa kulki polttoainetta ja varaosia. Sinne jätetään aina myös tilaa tuoda huipulta alas roskia ja muuta tavaraa. Eväänä oli pasteijoita ja Jaffa, joka jäätyi matkalla. Jaffan Myllymäki sulatti autossa palattuaan.

Laitetilan edessä lunta oli napaan asti, ja ennen laitetilaan pääsyä piti lapioida tie sisään.

Huipulla ei voi yöpyä. Työ on tehtävä nopeasti, ennen pimeää. Paikan päällä viivytään parhaimmillaan pari tuntia.

”Asemapaikkani on Oulussa, ja sieltä käsin huoltokäynti Sokostilla kestää kolme päivää. Sokostin asema on kuitenkin valtavan alueen kriittistä infrastruktuuria, jonka pitää toimia hätätilanteita ja viranomaisia varten. Se jos jokin on merkityksellistä työtä”, Myllymäki sanoo.

Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta Sokostin tukiasema ei ole koskaan yksin, vaan sitä valvotaan etänä vuorokauden ympäri. Asentajat lähtevät liikkeelle heti, kun yhteydet sitä vaativat.

Nykyinen sairaanhoito toimii pitkälti tietoliikenneverkon varassa. Potilasta ei enää tarkkailla vain silmin, vaan jatkuvasti erilaisilla sensoreilla, jotka vaativat tietoliikenneverkkoa. Lämpötilaa, sykettä ja muita elintoimintoja seuraavat järjestelmät välittävät tietoa hoitajille ja lääkäreille reaaliajassa. Ilman toimivaa verkkoa tieto ei kulje.

Enersensen tietoliikenneasentajat rakensivat sairaalaan Telian tietoliikenneverkon ja mobiilitukiasemat niin, että ne kestävät myös poikkeustilanteita. Tietoliikenneverkko rakennetaan nykyään sairaaloihin aivan eri mittakaavassa kuin ennen.

Jokaisessa huoneessa oma tukiasema

Assi-sairaalan tietoliikenneverkko on poikkeuksellisen kattava. Rakennukseen on asennettu noin tuhat verkkolaitetta ja satoja kytkimiä. Tukiasemia on noin 700 – käytännössä lähes jokaisessa potilashuoneessa, käytävällä ja leikkaussalissa.

Assi on pinta-alaltaan noin 14 jalkapallokentän kokoinen valtava kokonaisuus. Tietoliikenneverkko kulkee rakennuksessa jakamoiden, kaapelointien ja tukiasemien kautta kerroksesta toiseen. Tukiasema on pieni, noin 20 sentin kokoinen valkoinen laite katossa. Se välittää langattoman verkon signaalin, jonka kautta toimivat niin potilasmonitorit, mobiililaitteet kuin monet hoitotyön järjestelmätkin. Verkon pitää toimia kaikkialla.

“Kun potilasta siirretään osastolta toiselle, laitteiden täytyy pysyä verkossa koko ajan. Siksi tukiasemia on asennettu jopa hisseihin, jotta potilaan monitorointi ei katkea siirron aikana”, sanoo Enersensen tietoliikenneasennuksista ja kunnossapidosta vastaava johtaja Satu Forsman.

Moninkertainen yhteys varmistaa toiminnan

Terveydenhuollon digitalisaatio on lisännyt tietoliikenteen merkitystä nopeasti. Röntgen- ja magneettikuvat, potilastietojärjestelmät ja monet muut palvelut toimivat verkon kautta. Tämän vuoksi Assin yhteys turvattiin moninkertaisesti. Jos jokin yhteys, kytkin tai reitti verkossa vikaantuu, liikenne ohjautuu automaattisesti toista reittiä pitkin. Käyttäjä ei yleensä huomaa mitään.

“Hyvin rakennettu verkko on näkymätön. Verkko huomataan vasta silloin, jos jokin lakkaa toimimasta. Pyrimme tekemään kunnossapidon ennakoivasti niin, että vikoja ei koskaan synnykään”, Forsman sanoo.

Enersense jatkaa verkon operointia ja kunnossapitoa myös jatkossa. Sairaalassa on satoja lähes samanlaisia tiloja ja satoja tukiasemia, ja verkkoa rakentaneet asentajat tuntevat rakennuksen usein paremmin kuin moni muu.

“Tietoliikenneverkkoa oli rakentamassa Enersenseltä noin kymmenen osaajaa, jotka työskentelivät hankkeessa noin vuoden ajan. Kun rakennetaan täysin uutta, ei ole valmista pintaa mihin asentaa, joten työ etenee vaiheittain ja muiden kumppanien etenemisen mukaan. Onneksi yhteistyö Telian, rakennusyrityksen ja sairaalan välillä toimi hyvin”, Forsman sanoo.

Kanta-Hämeen keskussairaalan tietoliikenneverkko on Telian omistama.

Enersense kunnossapitää Tampereen uutta keskuspuhdistamoa, jossa Pirkanmaan kuuden kunnan (Kangasala, Lempäälä, Pirkkala, Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi) jätevedet käsitellään. Vaikka kokemusta vaativista teollisuuskohteista on kertynyt, Enersensen kunnossapitohenkilöstölle Sulkavuoren keskuspuhdistamo on uudenlainen toimintaympäristö.

Moderni laitos poikkeaa selvästi monista vanhoista tehdasympäristöistä. Sulkavuori on uusi, siisti ja pitkälle automatisoitu kokonaisuus. Automaatio ei kuitenkaan poista osaamisen tarvetta. Enersensen tavoitteena on tuoda laitokselle teollisuuden kunnossapitokulttuuria, jossa tekeminen perustuu ennakointiin.

“Kunnossapitoasentajan työ jätevedenpuhdistamossa vaatii laajaa osaamista. Saman työpäivän aikana voidaan tarvita mekaanista kunnossapitoa, hitsaustaitoa, sähkö- ja automaatioymmärrystä ja kaasuosaamista. Kunnossapitojärjestelmä on tärkeä: jokainen työ kirjataan järjestelmään, jotta myöhemmin voidaan tarkistaa, mitä on tehty, milloin laite on huollettu ja mistä vika on johtunut. Kun tieto ei jää yhden ihmisen muistin varaan, voidaan toimintaa kehittää ennakoivasti”, kertoo kunnossapitoinsinööri Niko Lahdenpää.

Asentajan työ suunnitellaan viikko kerrallaan.

“Esimerkiksi tällä viikolla olemme puhdistaneet tulopumppuja. Ensi viikolla asennamme uusia venttiileitä paineilmajärjestelmään ja lisäämme lieterakennuksen putkistojen tukirakenteita. Tänään päivä jatkuu paloilmoitinkeskusten kuukausikokeella. Työhön kuuluu ennakoituja huoltoja, muutostöitä ja yllättäviä viankorjauksia.”

Asentajilla on korkeat kumisaappaat, kaasumittari ja hyvä rokotesuoja

Asentajan työpäivä jätevedenpuhdistamolla ei ole herkkänahkaiselle. Lahdenpää korostaa, että moderni jätevedenpuhdistamo on puhdas ja mukava paikka työskennellä. Olosuhteet ovat silti fyysisesti vaativia ja kaasut ja hajut ajoittain voimakkaita. Kun pumppuja avataan ja laitteita huolletaan, ollaan suoraan tekemisissä jäteveden kanssa, ja siksi hygieniaan ja suojautumiseen on panostettava poikkeuksellisen paljon.

Työvaatteiden lisäksi varusteisiin kuuluvat kumisaappaat, maskit, visiirit ja pitkät viilto- ja pistosuojatut kumihanskat. Rokotesuojankin on oltava kunnossa. Jäteveden mukana voi kulkea lähes mitä tahansa – esimerkiksi huumeneuloja, jotka paitsi aiheuttavat riskin työntekijälle myös häiritsevät laitoksen toimintaa.

Turvallisuus on kaiken tekemisen perusta. Tulityöt, säiliötyöt ja työskentely räjähdysvaarallisilla alueilla ovat aina luvanvaraisia. Työntekijöillä on aina mukanaan kaasumittarit. Lahdenpää korostaa, että vaikka kyse on teknisesti vaativasta ympäristöstä, työntekijöiden näkökulmasta työpaikka on turvallinen, kun jokainen vaihe tehdään huolellisesti ja sovittujen käytäntöjen mukaan.

Työn merkitys näkyy erityisen konkreettisesti tulopumppaamoissa, jotka ovat laitoksen toiminnan kannalta kriittisiä. Jos jätevettä virtaa sisään mutta pumput eivät toimi, tilanne voi nopeasti muuttua vakavaksi vesistön kannalta.

“Me huolehdimme omalla työllämme siitä, että vesistö pysyy puhtaana, ja se tekee työstä merkityksellistä”, Lahdenpää sanoo.

Tällä hetkellä laitos on otettu urakoitsijoilta vastaan. Prosessin säätöä ja virittelyä jatketaan yhteistyössä keskuspuhdistamon henkilöstön kanssa.

“Uusissa, juuri käynnistyneissä laitoksissa on aina yllättäviä muuttujia. Kaikki laitteet eivät toimi suunnitellusti. Suunnittelemattomia korjauksia tulee, ja säätöjä tarkennetaan. Me reagoimme yllättäviin tilanteisiin heti. Olemme asiakaspalveluammatissa.”

Olen työskennellyt tietoliikennealalla 20 vuotta. On yllättävän tavallista, että yksi työmaa täyttyy useista toimijoista, vaikka kokonaisuuden voisi hoitaa yhdestä paikasta. Monen toimijan läsnäolo johtaa siihen, että työstä tulee reaktiivista: tehdään vain se, mitä pyydetään. Se kasvattaa kustannuksia, vaikeuttaa resurssien hallintaa ja lopulta heikentää toimitusvarmuutta.

Kriittisessä infrastruktuurissa kokonaisuuden hallinta rakentaa luottamusta. Kun tekeminen on suunnitelmallista ja ennustettavaa, voimme keskittyä laatuun ja turvallisuuteen.

Ennakoiva työtapa säästää rahaa, resursseja ja päästöjä

Tietoliikenneverkoissa riittää töitä. Datakeskukset vaativat yhteyksiä. Operaattorit investoivat valokuiturakentamiseen ja uusivat vanhentuvaa mastoinfrastruktuuriaan. Kuituverkot, nopeat langattomat yhteydet ja moderni mastoinfra ovat myös elinkeinoelämän ja yhteiskunnan sujuvan toiminnan edellytys.

Operaattoreiden kumppanina myös meillä Enersensellä on vastuu kehittää toimintaamme. Kun teemme töitä suunnitelmallisemmin, lisäämme tehokkuutta ja autamme asiakkaita pääsemään tavoitteisiinsa – vaikkapa päästövähennysten osalta.

Marjaniemen mastopilotin perusteella huomasimme, että rakentaminen nopeutui, turhat siirtymät vähenivät ja työmaa kuormitti asuinaluetta sekä ympäristöä vähemmän. Meiltä pilotti vaati ainoastaan proaktiivisuutta asiakkaan suuntaan, ja jo yhdestä kerrasta opimme, miten voimme jatkossa tehdä työn entistä sujuvammin ja laadukkaammin.

Suunnitelmallinen toimintamalli parantaa henkilöstön hyvinvointia

Connectivity-liiketoimintayksikössä olemme viimeiset kaksi vuotta kunnianhimoisesti kehittäneet kenttätyömme prosesseja. Kun koko ketju toimii suunnitelmallisesti ja läpinäkyvästi, työ etenee hallitusti ja kustannustehokkaasti.

Käytännön muutos toiminnassamme on ollut digitaalisuus, jota olemme laajentaneet prosesseissamme. Uusi digitaalinen ohjausmallimme lisää läpinäkyvyyttä koko kenttäpalveluiden ketjussa. Kun rakennusprojektin tilanne on sekä enersenseläisten että asiakkaan nähtävissä, yllätyksiä on vähemmän. Ennakoitavuus vähentää kiirettä ja luo turvallisempaa arkea. Eräässä palveluprosessissa onnistuimme parantamaan työtilauksen laskutusnopeutta keskimäärin jopa 70 %.

Suunnitelmallisuus ei ole vain tehokkuutta tai kustannussäästöjä. Muutos vaikuttaa myös kentällä toimivien asentajiemme arkeen. Henkilöstö tietää aiempaa paremmin mitä huomenna tapahtuu. Poikkeamat havaitaan ajoissa. Työ ei ole tulipalojen sammuttamista vaan jatkuvaa parantamista. Toivon, että se tekee meistä yhä houkuttelevamman työnantajan.

Olen luonteeltani suunnitelmallinen ja pyrin optimoimaan kaiken mihin voin suhtautua vakioidusti, joten innostun toiminnan uudistamisesta. Mitä paremmin prosessi on vakioitu, sitä enemmän meillä on tilaa ajatella uutta, esimerkiksi juuri Marjaniemen kaltaisia ratkaisuja asiakkaille. Näin ennustettavuudesta tulee meille kilpailuetu.