Viisi vuosikymmentä telakkatoimintaa Porin Mäntyluodossa

Enersense Offshore Oy juhlii tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan. Nykyään mm. merituulivoimaan erikoistunut yhtiö on kokenut vuosikymmenten aikana monenlaisia vaiheita ja kehitystä.

Vuonna 1969 Rauma-Repola osti Porin Kirrinsannan teollisuusalueelta tontin ja päätti rakentaa sille raskaaseen tuotantoon suunnitellun konepajan. Alunperin Porin kaupunki oli varannut tontin autoteollisuutta varten, jonka kilpailussa kaupunki oli ollut mukana. Autotehdas rakennettiin kuitenkin Uuteenkaupunkiin ja Mäntyluodon tontti saatiin raskaan konepajateollisuuden käyttöön.  Konepajan johtajan Väinö Lassilan tarkoitus oli tuottaa suuria teräsrakenteita, aluksi ydinvoimaloiden primääripiirejä.

Kaupunki sitoutui tonttikaupassa rakentamaan tontille nosturin, jolla voitiin nostaa suuria 300 tonnia painavia rakenteita. Nosturin oli määrä  tarjota Rauma-Repolalle paremmat olosuhteet kuin millään kilpailijalla. Vielä tänäkin päivänä kyseinen siltanosturi on edelleen käytössä raskaissa nostoissa.

Reaktorin siirto satamaan merikuljetusta varten 2022.

Mäntyluodon tehdas valmistui 50 vuotta sitten vuonna 1972. Alunperin suunnitellut tilaukset ydinvoimateollisuudelle eivät kuitenkaan toteutuneet ja tilauskanta oli tyhjä. Hetken aikaa ehdittiin miettiä, että oliko tehtaan perustamisinvestointi iso virhe. Rauma-Repolan uudelle Mäntyluodon tehtaalle Pohjanmeren öljybuumi ja öljykriisi tulivat kuin taivaan lahjana.  Euroopan telakat täyttyivät öljynetsintälauttojen valmistusprojekteista ja sitä myötä myös Mäntyluotoon saatiin tilauskantaa.

Ensimmäinen kauppa öljynporauslautan kaupasta tehtiin 9.5.1972. Lautta oli Pentagone-tyyppinen puoliuppolautta ja tilaajana Fores Neptune-niminen ranskalaisyhtiö. Jättimäisen lautan valmistukseen yrityksen piti ostaa Porin kaupungilta myös lisämaata 20 hehtaarin verran. Pääosin omana työnä rakennettu Mäntyluodon tehtaiden halli vihittiin käyttöönsä 30.marraskuuta 1972. Vihkiäisjuhlassa pääministeri Kalevi Sorsa kiitteli uudesta aluevaltauksesta ja siitä, että nyt Suomeen saatiin mahdollisuus sellaiseen teräsrakentamiseen mitä ei aiemmin ole ollut.

Korkeahallin rakentaminen käynnissä vuonna 1972.

Kun lauttakauppa oli lähtenyt liikkelle, öljynporauslauttoja alkoi valmistua Mäntyluodossa lähes ”sarjatuotantona”. Telakalla nähtiin lukuisia lautan kasteeseen, valmistumiseen ja luovutukseen liittyviä juhlatilaisuuksia, jotka vuosien varrella muuttivat muotoaan herrojen illallisista koko tehtaanväen työn juhlaan. Amerikkalaiseen tyyliin lautan kylkeen iskettiin samppanjapullo ennen lautan lähtöä matkalleen.

1970-luvun puolivälin jälkeen Pohjanmeren poralauttabuumi hiljeni ja oli aika etsiä uusia markkina-alueita. Ensimmäinen tilaus Kaspianmeren poralautasta saatiin 1976. Tämän jälkeen alkoivatkin neuvottelut maailman ensimmäisistä  arktisista poralautoista. Toinen öljykriisi laukaisi 1980-luvun alussa länsimarkkinoilla ennen näkemättömän poralauttojen rakennusbuumin, johon myös Rauma-Repola pääsi mukaan. Mäntyluodon tehtaan työntekijämäärä kasvoi 1500 henkeen ja sama määrä tarvittiin myös alihankkijoita. Rauma-Repola solmi 30.3.1979 kaupan kolmesta jäävahvistetusta öljynporauslaivasta Neuvostoliittoon Sudoimport-yhtiölle. Tämä yli 900 miljoonan markan kauppa takasi täystyöllisyyden Mäntyluodon tehtaille 1980-luvun alussa. Poralaivakaupat olivat arvoltaan siihen mennessä suurin Rauma-Repolan saama laivatilaus.

Porauslaivojen rakentaminen edellytti myös investointeja Mäntyluodossa. Niiden johdosta Mäntyluotoon hankittiin mm. uiva telakka ja vesialuetta syvennettiin tätä varten 10 metriin sekä telakalle johtava uusi kuusi metriä syvä väylä ruopattiin. Mäntyluotoon rakennettiin uusi kokoonpanoalue sekä uusi tuotantohalli tasolohkojen valmistamista varten sekä uusi maalaamorakennus.

Porauslaivatoimitusten ansiosta konepajana aloitettu toiminta oli kehittynyt jo varsin selväpiirteiseksi laivanrakennukseksi Mäntyluodossa. Mutta laivatilausten saaminen ei missään tapauksessa merkinnyt sitä, että Mäntyluodon tehtaasta oltaisiin tekemässä telakkaa. Päinvastoin katsomme, että öljynetsintä- ja poraustoiminta on meidän erikoisalaamme, vakuutettiin yhtiön konepajateollisuuden lehdessä 1979.

Suunnitteluosasto 1970-luvulla.

Ensimmäinen öljynporauslaiva kastettiin 19.12.1980 Valentin Shashin-nimiseksi Neuvostoliiton entisen öljyministerin mukaan. Aluksen kastoi rouva Synnöve Lassila, mikä oli merkittävä kunnia Rauma-Repolalle ja Lassiloille. Alus luovutettiin tilaajalle vuotta myöhemmin joulukuussa 1981. Poralaivan toinen alus, Viktor Muravlenko, kastettiin ja luovutettiin tilaajalle kesäkuussa 1982. Kolmas laiva, Mikhail Mirchink, valmistui syyskuussa 1982.

Yhtiöjärjestelyt

Yhtiörakenteita alettiin muokata 1980-luvun ja 1990-luvun alussa, jotta pystyttäisiin paremmin vastaamaan ulkomaailman asettamiin vaatimuksiin. Perustettiin PI-Rauma Oy (suunnittelu), Rauma Offshore Contracting Oy ja Rauma Offshore Works Oy. Tällöin omistajiin kuului norjalaisia ja myöhemmin oltiin myös ranskalaisten omistuksessa. Ranskalaisten omistuksessa yrityksen nimi muuttui Technip Rauma Offshore Oy:ksi (TRO). Projektinjohtoyritys TRO:ssa alkoivat YT-neuvottelut syksyllä 2003 ja tuolloin alkoi myös TOF:n eli Technip Offshore Finlandin luominen tarkoituksena tehostaa ja parantaa Technip Rauma Offshoren (TRO) ja Mäntyluoto Worksin (tuotantoyksikkö) yhteistyötä. Prosessi johti lopulta siihen, että Mäntyluoto Works sulautui maaliskuussa 2004 emoyhtiöönsä Technip Rauma Offshore Oy:öön. Sulautumisen myötä 1.4.2004 Technip Rauma Offshore Oy muuttui Technip Offshore Finland Oy:ksi. Vähäraumalta, Pripolista, muuttivat takaisin Mäntyluotoon projektiorganisaatiot, osto-, laatu- ja talousosastot. Pripoliin jäivät vielä tuolloin teknologia- ja myyntiorganisaatiot sekä FSU:n projektiorganisaatiot.

2000-luvun puolivälissä fuusioitui myös suunnitteluyksikkö PI-Rauma takaisin Mäntyluotoon pienen mutkan kautta. Huhtikuussa 2006 sovittiin PI-Rauman jakautumisesta omistajien kesken kahdeksi uudeksi yhtiöksi. Marraskuussa 2006 aloitti toimintansa TOFE eli TOF Engineering, joka fuusioitui TOF:iin kesällä 2007.

Technip Offshore Finland Oy toimi vuoteen 2018 saakka, jolloin yrityksen osti neljä silloisen yrityksen johtoryhmän jäsentä. Yrityksen nimeksi tuli Pori Offshore Constructions Oy (POC). POC:n aikaan työt tuotantohalleissa käynnistettiin uudelleen. Uutta kasvua haettiin toimittamalla  pienempiä projekteja, kuten paineastioita, merimerkkien paaluja ja kuorimarumpuja sekä panostamalla merkittävästi merituulivoimaratkaisujen kehitykseen. Syksyllä 2021 tapahtui seuraava yrityskauppa, kun porilainen pörssiyhtiö Enersense International Oyj osti Pori Offshore Constructions Oy:n. Nykyisin yrityksen nimi on Enersense Offshore Oy (ENO).

Spar-lauttojen kulta-aikaa

2000-luvun alkupuoli oli vielä vahvasti Sparien rakentamisen kulta-aikaa Mäntyluodossa. Parhaimmillaan työn alla eri tuotantovaiheissa oli useita Spar-lautan runko- ja ankkurointijärjestelmiä. Spar-tuotannon hiljentyessä vuosikymmenen loppupuolella, alkoi uudenlainen aika ja erilaiset haasteet tuotannon jakaannuttua moniin yhtäaikaisiin, mutta pieniin projekteihin.

Horn Mountain Sailaway 2002.

Ajanjakson alku oli historiallista aikaa Mäntyluodossa. Toukokuussa 2002 valmistui spar-runko ja ankkurointijärjestelmä Horn Mountain BP:lle, seuraavan vuoden heinäkuussa toimitettiin Gunnison Kerr-McGee öljy-yhtiölle ja marraskuussa 2003 Holstein, sekin BP Exploration-yhtiölle. Komea spar –runkojen rakennussarja jatkui seuraavanakin vuonna. Kolmas spar-runko ankkurointijärjestelmineen BP:lle toimitettiin helmikuussa 2004, tällä kertaa Mad Dog -nimisenä. Kerr-McGee Oil & Gas Corporation-yhtiölle toimitettiin neljäs spar-runko, Constitution, elokuussa 2005. Väliin mahtuu muunkin tyyppistä rakentamista. 2000-luvun alkupuolelle sijoittui myös jack-up lautta Amazonen muutostyöt, jotka saatiin valmiiksi ja luovutettua asiakkaalle, venäläiselle Gazflotille, toukokuussa 2002. Tahiti-spar luovutettiin Chevron North America Exploration and Production-yhtiölle kesäkuussa 2007 ja Perdido vuoden päästä elokuussa 2008 Shell Exploration & Production-yhtiölle. Viimeisimmät Mäntyluodosta toimitetut Spar-lautat ovat sisarlautat Lucius ja Heidelberg, jotka valmistettiin vuosina 2011–2014 silloiselle Anadarko Petroleum Corporationille (entinen Kerr-McGee). Maailmassa on rakennettu yhteensä 21 Spar-lauttaa ja niistä 14 on rakennettu Mäntyluodossa.

Lähteet:
Uola, Mikko: Meidän isä on töissä telakalla, Rauma-Repolan laivanrakennus 1945–1991
Pajaposti, Mäntyluoto Extra, Rauma-Repolan Konepajaryhmän tiedotuslehti, 4/1979
Pajaposti, Rauma-Repolan Konepajaryhmän tiedotuslehti, 1–2/1982
Rannan Rautakourat, Tapio Vallin, 2018